2023
Projekti alkoi kesällä. Aava vietti kaksi kuukautta ”lemmenlomaa” ja toiveissa oli saada varsa kesällä 2024 oriista Kotalan Rocker.
Laitumella oli Aavan lisäksi muitakin tammoja.
2024
Maaliskuu
Kerttu saapui maaliskuussa kantavana, joten odotettavissa oli kaksikin varsaa. Olipa hyvä, että varsat saisivat toisistaan seuraa heti pienestä pitäen.
Huhtikuu
Huhtikuussa 2024 saimme takatalven. Aavan vauvamahakin on jo pyöreä ja ruoka maistuu edelleen hyvin,
Vieläkö tuo vatsa venyy?
26.4.2024
Ennen puoltayötä Kerttu synnyttää pienen orivarsan huhtikuun takatalveen.
Varsa saikin nimekseen kutsumanimekseen Kuura.
Olemme odotelleet (ja valvoneet kameraa) viikon ajan. Iltayönä Kuura syntyy.
Kuura sai ylleen ”koiraloimen”, koska 10 kg varsalle ei hevosliikkeistä oikeaa kokoa löytynyt.
27.4. Kuura pääsi ulos tepastelemaan äidin kanssa. Lumi oli sulanut ja aurinko lämmitti. Kuura sai paljon vieraita ihmettelemään: ”Miten joku voi olla noin pieni?”
On rohkeaa tulla ihan yksin ulos ulkoilemaan.
Pientä Kuuraa kiinnostaa kaikki, onhan se jo kaksi päivää vanha!
Toukokuu
Kelit olivat mitä parhaimmat pienellekin toukokuussa.
Välillä Kuura pääsi omenapuun alle maistelemaan nurmea.
Vielä ei Kuura suuremmin perustanut ruohosta, Kertun maito oli makoisempaa.
Kuuralla on lähes viikko jo ikää ja vauhti vain kasvaa.
Kartioiden yli on hauska hypähdellä omassa varsa-aitauksessa.
Aavalla ei ollut kiirettä synnyttää: ruoka maistui, uni maistui ja videolta kuului myös kuorsausta.
Kesäkuu
Hallaa sai odotella kesäkuun puolelle, mutta viimein kamerasta havaitsimme Aavan alkaneen näyttää synnyttämisen merkkejä puolen yön jälkeen. Varsa oli Aavalle ensimmäinen ja hieman hämmentyneenä Aava tutki tulokasta, mutta alkoi sitten nuolla Hallaa kuivaksi. Varsa nousi pystyyn, kuten pitääkin, mutta Aavalla oli jälkipolttoja ja se painui maahan eikä Halla päässyt imemään tärkeää ensimaitoa. Saimme Viikistä päivystävän eläinlääkärin paikalle ja kipupiikin jälkeen Halla pääsi nisälle.
11.6.2024
Tunnin sisällä syntymästä on varsan noustava ylös. Kahden tunnin sisällä on sen saatava ”ternimaitoa”. Meillä tuli kiire, koska Aava ei pysynyt seisaallaan ja maitoa ei saatu lypsettyä: oli soitettava apua!
Kestää aikansa, ennen kuin kaikki neljä jalkaa asettuvat oikein ja niillä voi pysyä pystyssä.
Kun vihdoin Aava pysyi ylhäällä Halla pääsi uudelleen yrittämään imemistä. Nisän löytäminen oli vaikeaa, sitä ei löytynyt kaulan alta eikä edes hännän alta.
– Missä se voikaan olla, ihmetteli Halla.
Aava ei osannut yhtä hyvin auttaa asiassa kuin Kerttu, joka ohjasi Kuuran suoraan nisälle. Halla tarvitsikin tässä ihmiskäden apua.
Halla etsii nisää.
Kun oli syöty ja oltu valveilla, Halla nukahti pystyyn, koska ei osannut mennä maahan nukkumaan.
Pian tämä pieni ”kaadettiin” nukkumaan. Ensin Halla vastusti, mutta ennen kuin pää oli oljilla, oli herra jo unessa.
Kolmen päivän ikäisenä riittää vauhtia.
… eihän haittaa, vaikka välillä vähän ”kaatui ojaan”? Neljää jalkaa on aluksi niin vaikea hallita.
Vielä jalat ”hapsottavat” eri suuntiin.
Turvallisin paikka nukkua päikkäreitä oli ”äidin heinäkasa”:
pehmeää ja äiti aina lähellä!
Voi pientä tähtipäätä! Olet Halla perinyt tuon äidiltäsi.
Eipä sinusta siis tule jalostusoria, tiedäthän sen?
Vuonohevosoriilla ei sallita tähteä.
Jokainen päivä on mahdollisuus oppia hyviä tai huonoja asioita. Se on aina pidettävä mielessä, kun touhuaa varsojen kanssa.
Halla tutustuu vesisaaviin. Ensituntumalta vesi ei maistu yhtä hyvältä kuin ”nannamaito”.
Heinäkuu
Parasta on oma kaveri, joka seuraa sinua vaikka lantalaan leikkimään!
Halla ja Kuura pääsivät leikkimään omia leikkejä sen jälkeen, kun Aava ja Kerttu antoivat siihen luvan. Tätä ennen kumpikin mammatamma vahti omaa varsaansa tarkasti.
Selkeä vuonohevosen merkki erottuu selässä, SIIMA!
Elokuu
23.8.
Kuuralle tarvittiin ”omankokoinen” pitkäaikainen tallikaveri, joten lähdimme kohti Eurajokea hakemaan Luckya kotiin. Huolimatta nuoresta iästä (n. 1,5-vuotias) ja yksin matkustamisesta, Lucky oli erinomainen matkalainen trailerissa.
Kuura vaikutti tyytyväiseltä ”omankokoiseen uuteen kaveriin”.
Kerttu oli todella tarkka siitä, kuka saa leikkiä Kuuran kanssa. Aluksi soveliasta seuraa ei Kertun mielestä ollut Halla, eikä etenkään ”tunkeilija” Lucky, josta Kerttu ei ollut kuullut mitään.
Kavionhoito on varsojen hyvinvoinnille välttämätöntä. Vuolijalta edellytetään rautaisia hermoja ja huumorintajua, koska varsoilla on keinonsa välttyä toimenpiteeltä (mm. Kuura on oppinut menemään maahan jalkaa nostettaessa).
Kavioiden vuoleminen on aina jännää.
Syyskuu
Syyskuu oli lämmin ja kaunis. Varsat pääsivät tutustumaan metsään tarkemmin, kun pikkuhiljaa aitoja avattiin laajemmaksi.
Saibin perässä oli hyvä kiivetä kallion päälle.
Välillä koko porukka käy kentällä ”pyörähtämässä”.
Vielä löytyy vihreää, kun oikein jaksaa etsiä.
Luckylle saimme ruunausajan syyskuun alkuun. Hieman tuli asian kanssa kiire, koska Kerttu kiinnostui Luckysta enemmän kuin mitä toivoimme. Hakiessamme Luckyn toimenpiteen jälkeen löysimme ponimme toimistosta pöydän alta: Lucky oli niin pieni, ettei sitä voinut jättää ”valvomatta” isoon karsinaan.
Lucky on esilääkityksessä odottamassa toimenpidettä.
Lokakuu
Vielä lokakuussakin aurinkoiset päivät lämmittivät. Aamuheinien jälkeen on koko lauma ”torkuilla”.
Unelias lauma on nauttimassa levollisesta aamuhetkestä.
Aava vei Hallan usein sisälle päikkäreille.
Aava huolehtii, että lauman nuorin saa riittävästi lepoa ja rauhaa.
Marraskuu
Syksyllä hankimme myös ajovaljaita ja kärryt tulevaisuuden treenejä varten.
Halla tutkii uusia valjaita, vaikka ne eivät sille olleetkaan.
… mitä isot edellä…
… sitä pienemmät perässä…
… ja sitä leikkiä olisi voinut jatkaa loputtomiin.
Joulukuu
Heinää syödään sulassa sovussa samasta kasasta.
Joulukuussa teimme ensimmäisen picnic-retken, koska se oli sekä meidän että ponien mielestä hauskaa ja innostavaa.
Ponit olivat parkissa eväiden syönnin aikana.
Joulukuu oli pimeää aikaa, joten näkyvyyttä tarvittiin liikenteessä.
Meidät kyllä huomattiin, kun kylillä käveltiin.
Meitä jännitti aika tavalla uuden vuoden yö: miten varsat reagoisivat mahdolliseen rakettien paukkeeseen? Onneksi varsat eivät juuri välittäneet kaukaa tulevista paukkeista vaan katsoivat mallia isommista ja pysyivät rauhallisina läpi yön.
Lucky kuuntelee kaukaa kuuluvaa paukahtelua.
2025
Tammikuu
On vuoden ensimmäinen päivä ja kaikki hevoset vanhenevat vuodella riippumatta siitä, milloin ovat oikeasti syntyneet.
Ponit kerjäävät harjaamista, ihan koko ajan.
Tässä vaiheessa olimme jo usein keskustelleet vieroituksesta, mutta ajattelimme toteuttaa sen varsatahtisesti. Halla ja Kuura olivat jo ”omia tutkimusretkeilijöitä” liikkuen ilman äitiä lähistöllä, mutta nannamaidolle oli päästävä säännöllisin väliajoin.
Halla kävi äidin kanssa kylätiellä kävelyllä. Harjoiteltiin samalla heijastinliivien käyttöä, joka ei ollut Hallan mielestä yhtään hyvä idea.
Voi miten hienoa on leikkiä lumessa!
Tammikuussa saimme viimeinkin kunnolla lunta. Siitä riitti varsoilla iloa ja energiaa vaikka muille jakaa.
Päiväunilla kaikki valvovat eri suuntia.
Välillä lyhyet jalat olivat riittämättömät hankeen.
Kuura oli jo tottunut matkustaja, mutta Hallan traileri-treenit olivat jääneet pidemmälle tauolle. Tammikuussa polkaisimme ne taas käyntiin, koska Hallalle oli varattu ruunausaika Vermon Equivet:iin helmikuulle.
Halla harjoitteli traileriin menemistä ”äidin kanssa”: Aava meni edellä ja Halla perässä. Molemmat saivat väkirehut trailerissa ja sitten hetken ”seurustelua” ja purku pois.
Helmikuu
Helmikuussa saimme lisää lunta juuri talvilomaksi.
Halla kaipaa aidan toiselle puolelle.
Helmikuussa oli lunta ja aurinkoa.
Halla on oppinut Kuuralta, miten pallolla leikitään.
Maaliskuu
Huhtikuu
Toukokuu
Kesäkuu