Tänään saimme todellisen takatalven: lunta ja räntää on satanut koko päivän. Tammat ovat olleet varsin levottomia jahdaten toisiaan tarhassa, suojellen ”palloaan” uhkilta ja tuijottaen kaukaisuuteen korvat ja katse terävinä.

Hevoset kommunikoivat kehon kielellä. Suurin osa tästä ilmenee pieninä eleinä ja liikkeinä, korvan suuntaaminen, hännän huiskaus, kehon asento… Vasta näiden signaaleiden jälkeen hevoset alkavat käyttää näkyvimpiä viestejä saadakseen asiansa perille. Kun asia on ymmärretty, hevonen lopettaa viestimisen.

Mitä tämä tarkoittaa meidän viestiessämme hevoselle? Hevonen oppii (tietää tekevänsä halutun teon), kun paine loppuu (ihminen lopettaa ”kysymisen”). Hevonen ei tee valintoja hyvä-huono, eikä moraalisia päätelmiä.

Hevoset huomioivat ja muistavat toistuvia tapahtumia. Ne tietävät, että jättäessään huomiotta jonkun yksittäisen signaalin, toinen signaali on tulossa pian perässä.

Signaalit ja niiden vahvuus riippuvat olosuhteista, mutta muutama asia on aina varmaa:

• meidän on oltava selkeitä viesteissämme
• käytettävä niin vähän painetta kuin mahdollista
• … mutta silti sen verran painetta kuin tarvitaan
• … mutta ei koskaan enempää, kuin mitä toinen hevonen viestiessään käyttäisi.